Create a book

BKT henkeä kohti, kulutus henkeä kohti ja hintatasoindeksit

Statistics Explained

Tiedot joulukuulta 2011. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Englanninkielinen versio on uudempi.

Tässä artikkelissa käsitellään Euroopan unionin (EU) 27 jäsenvaltion bruttokansantuotetta (BKT) henkeä kohti. Lisäksi siinä tarkastellaan jonkin verran todellista yksilöllistä kulutusta henkeä kohti ja maiden hintatasoindeksejä. Tarkastelu kattaa EU:n 27 jäsenvaltiota, EFTA-maat (Islanti, Norja ja Sveitsi) ja EU:n ehdokasmaat (Kroatia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegro ja Turkki) sekä kolme Länsi-Balkanin mahdollista ehdokasmaata (Albania, Bosnia ja Hertsegovina ja Serbia).

Kuvio 1: BKT:n volyymi-indeksit, 2010 (EU-27=100)
Lähde: Eurostat (tec00114)
Taulukko 1: Volyymi-indeksit henkeä kohti, 2008–2010 (EU-27=100)
Lähde: Eurostat (tec00114)
Taulukko 2: Todellista yksilöllistä kulutusta koskevat valuuttakurssit ja hintatasoindeksit, 2008–2010 (EU-27=100)
Lähde: Eurostat (prc_ppp_ind)

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Bulgariassa mitattiin vuonna 2010 EU:n jäsenvaltioiden alhaisin BKT henkeä kohti, alle puolet EU:n keskiarvosta. Alankomaissa BKT oli 33 % keskiarvon yläpuolella. Sitä korkeampi se oli vain Luxemburgissa. Todellisen yksilöllisen kulutuksen taso oli homogeenisempi, mutta senkin osalta EU:n jäsenvaltioiden välillä esiintyi huomattavia eroja. Edellisten vuosien tapaan Tanskan hintataso oli EU:n korkein.

Suhteelliset volyymit / BKT henkeä kohti

Taulukon 1 vasemmalla puolella esitetään eri maiden BKT:n volyymi-indeksit (volyymi-indeksit henkeä kohti selitetään kohdassa Tietolähteet ja tietojen saatavuus ).

BKT:n hajonta EU:n jäsenvaltioissa on edelleen varsin huomattava. Edellisten vuosien tapaan kaikista 37:stä tutkimukseen osallistuneesta maasta Luxemburgin BKT henkeä kohti on ehdottomasti korkein, yli 2,5 kertaa korkeampi kuin EU-27:n keskiarvo ja kuusi kertaa korkeampi kuin Bulgariassa, joka on tällä indikaattorilla mitattuna EU:n jäsenvaltioista köyhin. Luxemburgin korkea BKT selittyy osittain sillä, että maassa työskentelee suuri määrä ulkomailla asuvia, jotka antavat panoksensa BKT:hen mutta jotka eivät kuulu maassa asuvaan väestöön.

EU:n jäsenvaltioista toisella sijalla on Alankomaat, 33 % keskiarvon yläpuolella. Sen edellä ovat kuitenkin EFTA-maat Norja ja Sveitsi. Irlanti on säilyttänyt asemansa rikkaimpien EU:n jäsenvaltioiden joukossa, mutta vuosien 2008 ja 2010 välillä suunta on ollut selvästi laskeva. Tämä johtuu pääosin sen nimellisen BKT:n kehityksestä; se laski kyseisellä ajanjaksolla 13 %.

Muista EU:n jäsenvaltioista Tanskan, Itävallan ja Ruotsin BKT henkeä kohti oli 20 % tai enemmän yli EU:n keskiarvon vuonna 2010. Belgia ja Saksa ovat lähes samalla tasolla, ja niiden jälkeen tulevat Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Ranska on selvästi edellä Italiaa ja Espanjaa, jotka ovat olleet samalla tasolla useiden vuosien ajan.

Kypros, jonka BKT henkeä kohti oli hiukan alle EU-27:n keskiarvon vuonna 2010, on edellä Kreikkaa, joka kärsi kyseisenä vuonna talouskriisistä. Slovenia, Malta, Portugali ja Tšekki ovat kaikki noin 20 % alle EU-27:n keskiarvon ja siten huomattavasti edellä Slovakiaa, Unkaria, Viroa, Puolaa ja Kroatiaa (EU:n ehdokasmaa), jotka ovat noin 40 % alle keskiarvon. Puolan suhteellinen asema on parantunut huomattavasti, kun taas Liettuan ja Latvian BKT henkeä kohti laski vuosien 2008 ja 2010 välillä.

Romanian ja Bulgarian BKT henkeä kohti on hiukan alle 50 % EU-27:n keskiarvosta. Ehdokasmaa Turkki oli Romanian ja Bulgarian yläpuolella.

Viiden maan BKT henkeä kohti oli 60 % tai enemmän alle EU-27:n keskiarvon. Nämä viisi maata ovat EU:n ehdokasmaat Montenegro ja entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia sekä kolme Länsi-Balkanin maata Serbia, Bosnia ja Hertsegovina ja Albania. Kyseisten maiden asema ei ole juurikaan muuttunut vuosien 2008 ja 2010 välillä.

Suhteelliset volyymit / kulutus henkeä kohti

Vaikka BKT:tä käytetään usein maan hyvinvointitason indikaattorina, se ei välttämättä sovellu kotitalouksien tosiasiallisen elintason mittaamiseen. Elintasoa kuvaa paremmin ehkä todellinen yksilöllinen kulutus henkeä kohti.

Kansantalouden tilinpidossa kotitalouksien lopullisilla kulutusmenoilla tarkoitetaan kotitalouksien hankkimia ja maksamia hyödykkeitä ja palveluja. Todellinen yksilöllinen kulutus sen sijaan muodostuu yksittäisten henkilöiden tosiasiallisesti kuluttamista hyödykkeistä ja palveluista riippumatta siitä, onko ne hankkinut ja maksanut kotitalous, valtio vai voittoa tavoittelematon yhteisö. Kansainvälisissä volyymivertailuissa todellista yksilöllistä kulutusta pidetään parempana mittarina, koska siihen eivät vaikuta hyvinkin erilaiset tavat, joilla tietyt kotitalouksien kuluttamat tärkeät palvelut – kuten terveys- ja koulutuspalvelut – eri maissa järjestetään. Esimerkiksi jos yhdessä maassa hammashoidon maksaa valtio ja toisessa kotitaloudet, kansainvälinen vertailu kotitalouksien lopullisten kulutusmenojen pohjalta ei olisi yhtä vertailukelpoinen kuin todelliseen yksilölliseen kulutukseen perustuva vertailu.

Maiden todellisen yksilöllisen kulutuksen volyymi-indeksit esitetään taulukon 1 oikealla puolella.

Yleensä todellinen yksilöllinen kulutus henkeä kohti on homogeenisempi kuin BKT. Silti EU:n jäsenvaltioiden välillä esiintyy huomattavia eroja. Se käy ilmi esimerkiksi siitä, että vuonna 2010 13 jäsenvaltion ryppäässä todellista yksilöllistä kulutusta koskevat luvut vaihtelivat välillä 95–121 prosenttia EU:n keskiarvosta, kunta taas BKT:n osalta kyseisten maiden luvut vaihtelivat välillä 90–133 prosenttia.

Myös todellinen yksilöllinen kulutus on suurin Luxemburgissa, 50 % EU-27:n keskiarvon yläpuolella. Siinä ero muihin ei ole kuitenkaan yhtä huomattava kuin BKT:ssä, jossa Luxemburg on ”omaa luokkaansa”. Yksi syy tähän on se, että Luxemburgissa työskentelevien mutta muualla asuvien kulutusmenot kirjataan heidän asuinmaansa kansantalouden tilinpitoon.

EU:n jäsenvaltioista toiseksi suurin todellinen yksilöllinen kulutus tilastoitiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa se oli 21 % keskiarvon yläpuolella. Sen BKT henkeä kohti oli 12 % EU:n keskiarvon yläpuolella. Sen sijaan Irlannin todellinen yksilöllinen kulutus oli vain hiukan EU:n keskiarvon yläpuolella, vaikka sen BKT henkeä kohti oli 28 % keskiarvoa korkeampi. Vuosien 2008 ja 2010 välisellä ajanjaksolla maat, joiden suhteellinen asema on heikentynyt eniten, ovat Irlanti, kolme Baltian maata ja Islanti.

Euroopan hintataso

Taulukossa 1 esitettyjen volyymi-indeksien johtamiseen käytettyjä hintatason korjauskertoimia voidaan soveltaa myös maiden hintatason tarkasteluun. Maiden hintatasoindeksit esitetään taulukon 2 oikealla puolella todellisena yksilöllisenä kulutuksena (EU-27:n keskiarvo = 100). Taulukossa esitetään myös hintatasoindeksien laskennassa käytetyt valuuttakurssit. Seuraavassa tarkastellaan ainoastaan todellisen yksilöllisen kulutuksen hintatasoindeksejä, koska ne ovat lähempänä yleistä hintatasokäsitettä kuin BKT:hen perustuvat hintatasoindikaattorit.

Hintataso on korkein Tanskassa, 47 % EU:n keskiarvon yläpuolella. Se on edelleen selvästi kallein EU:n jäsenvaltio. EFTA-maat Norja ja Sveitsi olivat vuonna 2010 kalliimpia kuin Tanska. Niiden hintataso oli yli 50 % korkeampi kuin EU:n keskiarvo. Yli 20 % EU-27:n keskiarvoa korkeampi hintataso oli muun muassa Luxemburgissa, Ruotsissa, Irlannissa ja Suomessa. Belgiassa, Ranskassa, Itävallassa, Alankomaissa, Italiassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa hintataso oli alle 20 % keskiarvoa korkeampi.

Islannin tilanne on mielenkiintoinen; aiemmin se oli yleensä Euroopan kallein maa. Merkittävin huomattavaan muutokseen vaikuttanut tekijä oli Islannin kruunun voimakas arvonalennus vuotta 2009 edeltäneinä vuosina. Vuonna 2010 hintataso on kruunun vahvistuttua jälleen noussut.

Espanjassa, Kreikassa ja Kyproksessa hintataso on hiukan alle EU:n keskiarvon. Niiden jälkeen tulevat Portugali ja Slovenia.

Alempana taulukossa on useita maita, joiden hintataso on ryhmittynyt 25–50 % alle EU:n keskiarvon: Malta, Tšekki, Viro, Slovakia, Latvia ja kaksi ehdokasmaata Kroatia ja Turkki. Tämän vaihteluvälin piiriin kuuluvat myös Liettua, Unkari, Puola, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Romania.

Alhaisin hintataso – alle puolet EU:n keskiarvosta – on Serbiassa, Bulgariassa, Albaniassa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa.

Valuuttakursseilla on suuri merkitys hintatasoindeksien määrittämisessä, ja niiden vaihtelulla on suuri vaikutus hintatasoon ajan mittaan, mikä todettiin Islannin tapauksessa. Monet vuosien 2008 ja 2010 välillä todetut hintatason muutokset selittyvätkin ainakin osittain kyseisten maiden valuutan heilahteluilla euroon nähden. Vaihtelut olivat suurempia vuosien 2008 ja 2009 välillä kuin vuosien 2009 ja 2010 välillä. Vuosien 2008 ja 2009 välillä Islannin, Puolan, Serbian, Romania, Turkin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Unkarin ja Ruotsin kansallisten valuuttojen arvo aleni yli 10 %:lla. Vuosien 2009 ja 2010 välillä melkein kaikkien euroon kuulumattomien maiden valuuttojen arvo nousi euroon nähden. Näin kävi muun muassa Ruotsissa, Sveitsissä ja Norjassa. Poikkeus on Serbia; dinaarin arvon aleneminen jatkui vuonna 2010.

Taulukon 2 kolmella alimmalla rivillä esitetään kolmen maaryhmän hintatasojen variaatiokertoimet: euroalue(EA-16), 27:n jäsenvaltion EU ja kaikki 37 maata. Näiden kertoimien aikasarjat voidaan tulkita karkeana hintojen muuttumisen indikaattorina.

Luvuista saadaan kahdenlaista tietoa. Ensinnäkin hintahajonta on paljon selkeämpää koko EU:ssa ja 37 maan ryhmässä kuin euroalueella, mikä oli odotettavissa. Toiseksi vaikka hintataso muuttuu vain vähän euroalueella, näin ei ole koko EU:ssa tai kaikkien tarkastelussa mukana olevien maiden kohdalla.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Artikkelin tiedot on saatu Eurostatin ja OECD:n ostovoimapariteettiohjelmasta. Ohjelmassa käytetyt menetelmät kuvataan kattavasti verkkosivustolla Eurostat-OECD Methodological manual on purchasing power parities.

BKT:n ja todellisen yksilöllisen kulutuksen volyymi-indekseistä (Taulukko 1 ja Kuvio 1) käy ilmi BKT:n ja todellisen yksilöllisen kulutuksen tosiasiallinen volyymi henkeä kohti. Tosiasiallisella volyymillä tarkoitetaan sitä, että maiden välisiä hintaeroja koskevat luvut on mukautettu käyttämällä ostovoimapariteetteja (OVP) ja ne ilmaistaan suhteessa Euroopan unionin keskiarvoon (EU-27=100). Jos BKT:n (tai todellisen yksilöllisen kulutuksen) volyymi-indeksi henkeä kohti on suurempi kuin sata, kyseisen maan BKT (tai todellinen yksilöllinen kulutus) henkeä kohti on korkeampi kuin koko EU:n vastaava taso. Indeksejä on kuitenkin tulkittava varovasti virhemarginaalit huomioon ottaen. Esimerkiksi vuonna 2010 Saksan BKT:n indeksivolyymi henkeä kohti oli 118 ja Belgian 119. Todellisuudessa luvut kertovat, että kyseisten kahden maan BKT henkeä kohti on samaa luokkaa.

Tässä artikkelissa esitetyt hintatasoindeksit kuvaavat ostovoimapariteettien suhdetta valuuttakursseihin. Niillä mitataan eri maiden hintatasoeroja ja ilmoitetaan tietyn tuoteryhmän osalta, kuinka monta yhteisen valuutan yksikköä tarvitaan tietyn tuoteryhmän tai aggregaatin saman määrän ostamiseen kussakin maassa.

Hintatasoindekseillä voidaan verrata maiden hintatasoa Euroopan unionin keskiarvoon. Jos indeksi on suurempi kuin sata, asianomainen maa on suhteellisen kallis EU:n keskiarvoon nähden ja päinvastoin. EU:n keskiarvo lasketaan kansallisten hintatasoindeksien painotettuna keskiarvona, painotettuna hintatasoerojen osalta korjatuilla menoilla. Hintatasoindekseillä ei pyritä laittamaan maita tarkkaan järjestykseen. Niillä saadaan pikemminkin viitteitä tietyn maan hintatasosta verrattuna muihin maihin, varsinkin jos maiden väliset erot ovat muuten vähäiset. Perushintatietoihin ja ostovoimapariteettien määrittämiseen liittyvät epävarmuustekijät saattavat johtaa vähäisiin eroihin hintatasoindekseissä ja siten paremmuusjärjestyksen eroihin, joilla ei ole tilastollista tai taloudellista merkitystä.

Asiayhteys ja muuta taustatietoa

BKT:n volyymi-indeksejä henkeä kohti (alueellinen taso - katso BKT ja kotitalouksien aluetilit) käytetään EU:n sisällä rakennerahastojen tuen jakamiseen. Alueet, joiden reaalinen BKT henkeä kohti on alle 75 % EU:n keskiarvosta (kolmen vuoden ajanjaksolla mitattuna), voivat saada tukea rakennerahastoista. Lisäksi reaalinen BKT henkeä kohti, hintataso ja hintojen muutokset ovat kolme keskeistä Euroopan komission julkaisemaa ”rakenneindikaattoria”.

Eurostat tekee tiivistä yhteistyötä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa ostovoimapariteettien tuottamiseksi ja levittämiseksi. Se toimii yhteistyössä OECD:n kanssa OECD-maita koskevien OVP-tilastojen tuottamiseksi ja Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa maailmanlaajuisten OVP-tietojen tuottamiseksi. Katso jäljempänä ”Muut verkkosivustot”.

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Avaintaulukot

GDP per capita in Purchasing Power Standards (PPS)
Comparative price levels
Price convergence between EU Member States

Tietokanta

Purchasing power parities (PPPs), price level indices and real expenditures for ESA95 aggregates (prc_ppp_ind)
Price convergence indicator (coefficient of variation of comparative price level index for final household consumption in %) (prc_ppp_conv)

Tietokanta

Metodologia/metatiedot

Asiaa koskeva osio


Muut verkkosivustot

Katso myös

Näkymät